Uusi vetoauto tietullijärjestelmässä: ensimmäinen luokka oletuksena

Saksan tietullin laskennassa on vuodesta 2023 ollut mukana CO2-osa. Ajoneuvot sijoitetaan yhteen viidestä CO2-päästöluokasta, ja ero luokkien välillä on suurempi kuin useimmat odottavat.

Euro VI -vetoautolle, joka on yli 18 t ja jossa on viisi akselia tai enemmän, sovelletaan tariffeja: ensimmäinen luokka — 34,8 ct/km, toinen — 34,0, kolmas — 33,2, neljäs — 26,9. Neliakseliselle yhdistelmälle ensimmäisessä luokassa — 32,4 ct/km. Kevyemmille ajoneuvoille 3,5–7,49 t — 15,1 ct/km.

Ero ensimmäisen ja kolmannen luokan välillä on 1,6 ct/km. Ajoneuvolle, joka ajaa Saksassa 8 000 km kuukaudessa, se on 128 € kuukaudessa eli noin 1 540 € vuodessa. Ero neljänteen luokkaan — 7,9 ct/km, eli 632 € kuukaudessa.

Oletusarvo on ensimmäinen luokka

Tässä on olennainen asia, joka maksaa eniten rahaa: jos ajoneuvoa ei ole sijoitettu tiettyyn luokkaan, siihen sovelletaan ensimmäistä. Ei keskiarvoa eikä „Euro-normin mukaan”, vaan epäedullisinta luokkaa.

Se tarkoittaa, että järjestelmään tullut uusi ajoneuvo maksaa korkeimman tariffin mukaan, kunnes joku sijoittaa sen toiseen luokkaan. Järjestelmä ei tee virhettä — se soveltaa oletusarvoa.

Uudelleenluokittelu ei tapahdu itsestään

Järjestelmä ei luokittele ajoneuvoa itse uudelleen. Sillä ei ole siihen tietoja: ensirekisteröintipäivää ja teknisiä arvoja se ei saa automaattisesti. Uudelleenluokittelun käynnistää ajoneuvon haltija toimittamalla tiedot.

Toiseksi: uudelleen voidaan luokitella vain ajoneuvot, jotka on ensirekisteröity 1. heinäkuuta 2019 tai sen jälkeen. Aiemmin rekisteröidyt ajoneuvot jäävät ensimmäiseen luokkaan teknisistä arvoista riippumatta. Se tarkoittaa, ettei jokainen ensimmäisen luokan lasku ole virhe — ennen vaatimuksen esittämistä on tarkistettava rekisteröintipäivä.

Kolmanneksi, ja tämä ohitetaan useimmin: rekisteröinti tehdään jokaisessa maassa erikseen. Ajoneuvo, joka on luokiteltu uudelleen Saksan järjestelmässä, jää Itävallan järjestelmässä ensimmäiseen luokkaan, kunnes se luokitellaan uudelleen siellä. Useassa maassa toimivilla yrityksillä päämarkkina on yleensä kunnossa ja loput eivät.

Missä tämä käytännössä pettää

Uudelleenluokittelu ei ole vaikeaa. Sitä ei vain ole osoitettu kenellekään.

Uuden ajoneuvon hankintaprosessiin kuuluu rekisteröinti, katsastus, vakuutus, ajopiirturi ja digitaaliset kortit. CO2-luokan uudelleenluokittelu tietullijärjestelmässä ei yleensä kuulu tähän listaan — ei välinpitämättömyyden vuoksi vaan siksi, ettei se ole välttämätöntä ajoneuvon liikkeelle saamiseksi. Ajoneuvo ajaa ja maksu maksetaan. Vain ensimmäisen luokan mukaan.

Siksi tyypillinen kuva kaluston auditoinnissa ei ole „kaikki ajoneuvot ensimmäisessä luokassa” vaan „vanhemmat ajoneuvot kunnossa, viime vuonna ja tänä vuonna hankitut eivät”. Virhe ei synny yhdellä hetkellä vaan kertyy jokaisen kalustomuutoksen myötä.

Rajoja kiristettiin 1. heinäkuuta 2026

Luokkien rajat eivät ole pysyviä: ne on sidottu päästöjen vähennystrajektoriin, ja raportointijakso kulkee 1. heinäkuuta 30. kesäkuuta. Siksi rajat kiristyivät 1. heinäkuuta 2026 ei uuden säädöksen vaan tavanomaisen trajektoriaskeleen vuoksi. Osa ajoneuvoista, jotka oli aiemmin sijoitettu kolmanteen luokkaan, siirtyi toiseen, ja se tarkoittaa korkeampaa tariffia.

Tämä ei ole virhe eikä tässä ole mitään riitautettavaa. Mutta sillä on käytännön seuraus: aiemmin määritetty luokka ei välttämättä vastaa nykyisiä rajoja, joten arviointi on tehtävä silloin voimassa olleen version mukaan. Eikä kasvanutta laskua pitäisi tarkistaa virheenä — tarkistus, jossa ei ole mitään, maksaa aikaa.

Tulevaisuuden osalta kannattaa tietää yksi asia: Euroopan komission ehdotus, joka saavutti 30. kesäkuuta 2026 neuvoston ja parlamentin alustavan sovun, lieventäisi rajoja, ei kiristäisi. Sitä ei ole vielä hyväksytty eikä julkaistu, joten laskelmiin sitä ei sisällytetä — mutta suunta on päinvastainen kuin usein luullaan.

Mitä tarkistaa

Jos haluatte tarkistaa kalustonne ilman ulkopuolisia palveluja, tarvitsette kolme asiaa:

1. Tietullilaskut, joissa on jokaisen ajoneuvon tariffi. Jos tariffia ei ole laskulla merkitty, sen voi määrittää jakamalla maksun kilometreillä — mutta vain saman maan osuuksilla.

2. Jokaisen ajoneuvon ensirekisteröintipäivä. 1. heinäkuuta 2019 tai sitä aiemmin.

3. Luettelo maista, joissa ajoneuvolta peritään maksua, ja luettelo maista, joissa se on luokiteltu uudelleen. Näiden kahden luettelon ero on se kohta, josta raha lähtee hiljaisimmin.

Kolmas kohta on se, joka kannattaa tarkistaa silloinkin, kun kaikki muu näyttää kunnossa olevan.

Määräajasta

Saksassa liikaa maksetun tietullin palautusta voi hakea maksua seuraavan kolmannen kalenterivuoden loppuun asti. Hakemus jätetään BALMille (Bundesamt für Logistik und Mobilität), ja jokaisesta rekisterinumerosta peritään 20 € hallinnointimaksu. Tämä maksu peritään palautettavasta summasta riippumatta, joten vähän ajaville ajoneuvoille hakemus voi olla taloudellisesti kannattamaton — se kannattaa laskea ennen hakemista.

Eteenpäin tehtävällä uudelleenluokittelulla ei ole määräaikaa, mutta jokainen kuukausi ilman sitä on kuukausi ensimmäisen luokan mukaan.