Vanhentunutta saatavaa ei voi edes kuitata

Kun saatava on vanhentunut, ensimmäinen ajatus on usein käytännöllinen: jos en voi vaatia, vähennän sen ainakin siitä, mitä itse olen velkaa.

CMR:n tapauksessa tämä ei ole mahdollista.

Mitä yleissopimus sanoo

32 artiklan 4 kappale: vanhentunutta oikeutta ei voida panna täytäntöön vastakanteella eikä kuittauksella.

Määräys on lyhyt eikä siinä ole poikkeuksia.

Miksi tällä on merkitystä

Riidat rahdinkuljettajan kanssa päätyvät harvoin tuomioistuimeen. Useimmiten ne päättyvät neuvotteluihin, ja neuvotteluvipu on juuri se, että molemmat osapuolet ovat toisilleen jotakin velkaa.

Kuittaus on halvin ja nopein tapa saada ylimaksu takaisin: seuraava lasku yksinkertaisesti maksetaan pienempänä. Ei kannetta, ei kuluja.

Määräajan umpeuduttua tämä tie sulkeutuu yhdessä kanteen kanssa. Jäljelle jää vain neuvottelupyyntö, jonka toinen osapuoli voi yksinkertaisesti hylätä.

Muilla aloilla toisin

Tämä sääntö on CMR:n erityispiirre. Merikuljetuksissa tilanne on toinen: Haagin ja Visbyn sääntöjen yhden vuoden määräaika koskee tavaran katoamista ja vahingoittumista koskevia vaatimuksia, kun taas rahdinkuljettajan rahtisaatavaa ne eivät sääntele, vaan se jää kansallisen lain varaan.

Joissakin valtioissa yleinen sääntö sallii vanhentuneen saatavan kuittaamisen, jos saatavat perustuvat samaan sopimussuhteeseen.

Tämä tarkoittaa, että samaan kysymykseen — voinko vain vähentää — on eri vastaus maantie- ja merikuljetuksessa.

Käytännön johtopäätös

Määräaika ei ole tärkeä vain kanteen kannalta. Se on tärkeä myös neuvotteluille, sillä sen ohittaminen vie ainoan vivun, joka toimii ilman tuomioistuinta.

Siksi havaintojen järjestyksen ei pitäisi perustua summaan vaan päättymispäivään. Kymmenentuhatta, joka päättyy kuukauden kuluttua, on kiireellisempi kuin viisikymmentätuhatta, joka on voimassa vielä vuoden.