Direktiivi 2011/7: mitä oikeuksia teillä on ja miksi niitä ei juuri käytetä

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista koskeva direktiivi on ollut voimassa vuodesta 2013. Sen säännökset vaikuttavat automaattisesti, mutta käytännössä niitä hyödyntää vähemmistö.

Mitä siinä on

Maksuajat. Yritysten välisissä liiketoimissa lakisääteinen maksuaika on kolmekymmentä kalenteripäivää. Sopimuksella sen voi pidentää kuuteenkymmeneen. Pidempi aika on mahdollinen vain, jos se ei ole velkojan kannalta selvästi kohtuuton. Julkisyhteisöihin sovelletaan kolmeakymmentä päivää, poikkeustapauksissa kuuttakymmentä.

Hyväksymismenettely. Jos sopimuksessa on tavaroiden tai palvelujen hyväksymismenettely, se ei saa kestää yli kolmeakymmentä päivää. Tämä sulkee pois käytännön, jossa maksuaika on muodollisesti lyhyt mutta lasketaan epämääräisestä ”hyväksymispäivästä”.

Korko. EKP:n viitekorko lisättynä vähintään kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Kuuluu automaattisesti.

Vakiokorvaus. Vähintään neljäkymmentä euroa jokaisesta myöhässä maksetusta laskusta ilman erillistä perustelua.

Muut kulut. Kohtuulliset perintäkulut korvataan lisäksi.

Missä jäsenvaltiot eroavat

Direktiivi asettaa vähimmäistasot, minkä vuoksi kansalliset täytäntöönpanot eivät ole yhdenmukaisia.

Saksassa yritysten välisissä suhteissa sovelletaan yhdeksää prosenttiyksikköä peruskoron päälle, ei kahdeksaa. Puolassa vakiokorvaus on porrastettu laskun arvon mukaan eikä ole yksi summa.

Käytännön seuraus: jos toimitte useassa maassa, laskenta on tehtävä kullekin maalle erikseen. Yhden keskiarvon soveltaminen antaisi väärän tuloksen molempiin suuntiin.

Uutta asetusta ei tule

Syyskuussa 2023 komissio ehdotti asetusta, joka olisi korvannut direktiivin ja asettanut tiukan kolmenkymmenen päivän rajan ilman pidennysmahdollisuutta. Parlamentti hyväksyi muutetun version huhtikuussa 2024.

Neuvostossa jäsenvaltiot jarruttivat ehdotusta. Myöhemmät puheenjohtajavaltiot eivät ottaneet asiaa esityslistalle, ja lainsäädännön seurantajärjestelmässä asia näkyy peruutettuna.

Käytännön johtopäätös on yksinkertainen: odotettavaa ei ole. Voimassa ovat ne oikeudet, jotka ovat vaikuttaneet vuodesta 2013.

Miksi niitä ei käytetä

Kolme syytä, joista vain yksi on oikeudellinen.

Suhde. Asiakas on asiakas, ja korkovaatimus näyttää konfliktin alulta.

Luku. Vaatiakseen on tiedettävä summa, eikä kukaan laske sitä.

Mittasuhde. Neljäkymmentä euroa yhdestä laskusta vaikuttaa vähäiseltä. Kolmesataa myöhästynyttä laskua vuodessa näyttää toiselta, mutta sen summan näkee vasta laskemalla yhteen.

Ensimmäinen syy on todellinen eikä kiistettävissä. Toinen ja kolmas ovat pelkkä laskutoimitus.