FuelEU Maritime ja EU:n päästökauppa: kaksi asetusta, yksi lasku

Vuodesta 2026 alkaen merirahtilaskulla voi olla kaksi ympäristölisämaksua, ja heinäkuusta alkaen Ison-Britannian suunnilla kolme. Ensimmäinen kysymys, jonka lähettäjä esittää, on yleensä "eikö tämä ole kaksinkertaista verotusta".

Ei ole. Mutta kannattaa ymmärtää, miksi ei, sillä siitä riippuu, mitä voi riitauttaa.

EU:n päästökauppa verottaa määrää

Päästökauppajärjestelmä toimii yksinkertaisesti: laiva päästää tonnin hiilidioksidia, ja varustamolla on oltava päästöoikeus sille tonnille. Päästöoikeudet ostetaan markkinoilta, ja hinta vaihtelee.

Varustamo voi yksinkertaisesti maksaa. Kyse ei ole päästöjen kiellosta — kyse on niiden hinnasta.

Vuodesta 2026 alkaen järjestelmä toimii täydessä 100 %:n laajuudessa, ja siihen kuuluu hiilidioksidin lisäksi myös metaani ja typpioksiduuli.

FuelEU sääntelee intensiteettiä

FuelEU Maritime lähestyy asiaa toiselta suunnalta. Se ei määrää, kuinka paljon saa päästää. Se määrää, kuinka suuri aluksella käytettävän energian kasvihuonekaasuintensiteetti saa olla — eikä sitä lasketa tankista vaan lähteeltä asti, polttoaineen tuotanto ja toimitus mukaan lukien.

Ero on käytännöllinen: maksamalla ei pääse eteenpäin. Jokaisella aluksella on vuosittainen tavoite ja todennettu vaatimustenmukaisuustase. Alijäämä voidaan kattaa neljällä tavalla — säästää ylijäämää seuraavalle vuodelle, lainata tulevilta vuosilta, liittyä pooliin ylijäämäisten alusten kanssa tai käyttää puhtaampaa polttoainetta.

Viides vaihtoehto on seuraamusmaksu: 2 400 € VLSFO-ekvivalenttitonnilta. Se on tarkoituksella säädetty laissa kaikista vaihtoehdoista kalleimmaksi — se on pelotetaso, ei markkinahinta.

Tavoitteet kiristyvät

FuelEU ei ole staattinen. Intensiteetin vähennysvaatimus kasvaa: vuodesta 2030 6 %, vuodesta 2035 14,5 %, vuodesta 2040 31 %.

Tämä tarkoittaa, että tänään pieni lisämaksu kasvaa aikataulun mukaan, joka on ennakoitavissa.

Mikä molemmissa on samaa

Maantieteellinen laajuus. Sekä ETS että FuelEU koskevat 50 %:a matkan päästöistä, kun toinen satama on ETA-alueella ja toinen ei, ja 100 %:a, kun molemmat satamat ovat ETA-alueella tai kun alus on ETA-satamassa.

Jo yksi ETA-satamassa käynti vuodessa synnyttää raportointivelvollisuuden ja mahdollisen alijäämän kyseisen matkan osuudelta.

Tämä on ainoa sääntö, joka on kirjattu lakiin eikä riipu varustamosta — ja siksi ainoa, joka on riippumattomasti tarkistettavissa.

Kolmas kerros toimii toisin

1. heinäkuuta 2026 alkaen mukaan tulee Ison-Britannian päästökauppajärjestelmä, joka koskee laivoja, joiden bruttovetoisuus on vähintään 5 000. Sen laajuus ei kuitenkaan ole EU-säännön kopio: se kattaa Ison-Britannian sisäiset matkat (100 %), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin väliset matkat (50 %) sekä päästöt Britannian satamissa.

Kansainvälisiä matkoja matkoina se ei kata. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Klaipeda–Felixstowe-matkalle koko matkasta laskettu brittiläinen lisämaksu on kysymys varustamolle — ei itsestään oikea laskelma EU-logiikan mukaan.

Mitä se tarkoittaa laskulle

Kaksi riviä ei ole kaksinkertaista verotusta. Mutta kaksi yhdeksi yhdistettyä riviä tarkoittaa, ettette voi enää tarkistaa laajuussääntöä kummaltakaan.